 |
| Sateisella nurmikolla on mukava nassutella luuta! |
Huomenta blogiseni!
Tänään(kin) oli mukava herätä kellon soittoon ja lisäksi huomata että ulkona sataa, jee!
Emäntä tussuroi ulos lähdössä (mukasateentakia) että kävin tökkäämässä noutajataluttimenkantajaa että se heräisi ja veisi minut pihapissalle/lehtien hakuun. Nyt tuo onneton kulkee nenäänsä pidellen! Muka murtunut mun tökkäyksestä!!! Mitäs makasi sängyssä ja kasvattais näin hienon ja vahvan nenän kuin minulla on.
Aamulehden haun jälkeen lähdettiin noutajataluttimenkantajan kanssa puskaan! Oli tosi kivaa kun satoi vettä ja ei ollut kuin ihan tuoreita hajuja!!!
Polulla huomasin retkottavan jonkin ötökän ja ajattelin että noudan haavoittuneen tai kuolleen eläimen isännälleni. No, pääsin metrin päähän tuota otusta niin havahduinkin että ei se vissiin kuollu olekkaan. SE tuojotti pistävillä silmillään minua ja yhtäkkiä "karjaisi" sziktzik kadoten kuin kakkakikkare tuulen!? Isäntä näytti jotain puun latvasta että se olis menny sinne. No minkäs teet. En osaa kiivetä, ainakaan vielä.
Tuo elukka olikin orava joka yritti olla polulla esteenä pullistellen rintalihaksiaan, HÖH ja HEH!
No sitten isäntä katosi taas maastopuvussaan polulta mutta jätti muutaman ruokanappulan jonoon. Seurasin (muka muuten en olis osannut) nappulajonoa isännän luo ja sain lisää purtavaa. Toisen kerran isäntä pyyhki polkua pussilla jossa oli ollut ruokaa. Helppo homma löytää kadonnut. Kolmannen kerran seurasin ihan vaan isännän jalan jälkiä.
No niin; sitten en enää laskenut isäntää eksymään. Kai se kolmesta kerrasta oppi ettei saa lähteä seikkailemaan ja eksymään että minun sitten piti pelastaa hänet.
Aikas hyvät pedagogiset taidot minulla näemmä. Sain isännän oppimaan kolmella harjoituskerralla miten toimitaan ettei eksy!
Nyt minua voi sitten kutsua pedagogiksi :D
Leppoisaa torstai-aamua!
Toivottelee Pedadogi-Fabio