Päiväni alkoi puska-aamulenkillä. Poikkeavaa oli se että lähdettiin liikkeelle vähän normaalia myöhemmin ja virtaa siis riitti :)
Kierrettiin taas ennen kulkemattomia polkuja; ihan kiva kun uusia hajuja löytyy aina vaan. Törmäsimme vihaiseen oravaan, tai siis oravan heittämä käpy törmäsi minuun. Outo tyyppi, tuo orava siis. Rähisi puussa ihan kuin oltais muka haluttu muuttaa hänen kotiinsa.
Sitten risteävällä polulla meni pieni musta koira ihmisensä kanssa. En päässyt tuttavuutta tekemään mutta läksin polkua pitkin hölkkäämään että olisiko jotain viestiä jäänyt minulle tuolta vastaan tulleelta. Yhtäkkiä huomasin että olin suuressa metsässä yksin!!! Pitkä suora polku ja noutajataluttimen kantaja olikin kadonnut kuin tuhka tuuleen!!!
Pari kertaa juoksin polun päästä päähän ja en löytänyt ihmistäni! Itku meinasi tulla!
Sitten helpotti kauheasti kun kuulin tutun vihellyksen ja kutsun! Isäntä olikin seissyt maastopuvussaan polun vieressä olevan ison männyn rungon takana! PIILOSSAKO?
Nyt en päästä häntä koiranpissimää kauemmas itsestäni! Huoh!
Leppoisaa viikonlopun odotusta toivotteleepi Fabio.
P.S MUISTAKAA PENTUPÄIVÄ 1.9.2013 http://www.labradori.fi/?x118281=464186
http://www.labradori.fi/@Bin/464196/pentup%c3%a4iv%c3%a4.pdf
 |
| Mukavaa että uusia polkuja tuntuu löytyvän yhä |
 |
| Kärttykasa tuossa oksallaan runkojen välissä! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti